Kok­ki­kar­ta­nol­la työs­ken­te­le­vät Kirsi ja Robin eivät koe kuuloaistin puuttumisen haittaavan työntekoa

Tuotantotyöntekijät Robin Hänninen ja Kirsi Keskinen kommunikoivat keskenään viittomakielellä ja muiden työkavereidensa kanssa elekielellä sekä kirjoittamalla. Kännykkä on aina mukana kirjoitusvälineenä.

Robin Hänninen, 33, on työskennellyt Kokkikartanolla 12 vuotta. Tullessaan taloon vuonna 2012 hän oli ainoa kuuro työntekijä Kokkikartanolla, mutta tilanne ei ollut hänelle uusi.

– Olen aina ollut kuulevien kanssa töissä. Myös suvussani kaikki muut ovat kuulevia. Ei ole ihan varmaa, olenko syntynyt kuurona vai kuuroutunut siinä alkumetreillä.

Viittomakielen tulkki oli mukana työhaastattelussa ja perehdytyksessä, minkä jälkeen Robin on pärjännyt erinomaisesti omin avuin. Työ lähettämössä on käytännöllistä, ja työpisteillä toimitaan varsin itsenäisesti, jolloin jatkuvaa keskustelua ei tarvita.

Pitkän työuransa aikana Robin on huomannut, miten elekieli on alkanut luonnistua kuulevilta työkavereilta. Toki erilaisia käsimerkkejä käytetään lähettämössä jonkin verran myös metelin ja kuulosuojainten takia. Jotkut työkaverit ovat jopa pyytäneet Robinia opettamaan muutamia viittomia.

Kesätyöntekijästä vakituiseksi

Ennen Kokkikartanoa Kirsi Keskinen, 47, oli hakenut lukuisiin työpaikkoihin tuloksetta. Sitten Kuurojen Liiton työvalmentaja antoi vinkin kesätyöstä Kokkikartanolla. Kirsi lähetti hakemuksen, osallistui työhaastatteluun tulkin kanssa ja sai paikan. Myöhemmin määräaikainen työsuhde muuttui vakituiseksi.

Kirsin perehdytys järjestyi luontevasti Robinin opastuksessa. Pietarsaaresta kotoisin olevan Robinin äidinkieli on ruotsi ja ruotsalainen viittomakieli. Hän on kuitenkin oppinut myös suomalaisen viittomakielen, jolla hän Kirsin kanssa kommunikoi. Kirjalliset viestit Robinin kanssa vaihdetaan englanniksi.

Lähettämötyöhön kuuluu tuotteiden keräily ja lavotus, minkä jälkeen ne lähetetään asiakkaille. Kirsillä ei ollut aiempaa työkokemusta logistiikan alalta, mutta työ on opettanut tekijäänsä. Trukkikortin hän on päässyt suorittamaan työn ohessa.

Kirsi ja Robin eivät ole kokeneet kuuloaistin puuttumisen haittaavan työntekoa. Vaikka he eivät voi kuulla esimerkiksi lähestyvää trukkia, ei vaaratilanteita ole tullut.

– Tekniikkakin on kehittynyt. Esimerkiksi trukeissa on huomiovalot, mistä näkee, kun ne lähestyvät, Robin kertoo.

Tulkkia tarvitaan vain silloin tällöin

Kirsi kertoo viihtyvänsä työssään ja Kokkikartanon lämminhenkisessä työyhteisössä hyvin.

– Täällä on aivan mahtava porukka ja meillä on tosi hyvä ilmapiiri. Kaikki auttavat toisiaan ja jutustelukin on helppoa.

Kirsin mukaan varsinkin ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden kanssa on helppo kommunikoida, sillä he käyttävät elekieltä rohkeasti.

– Suomalaiset ovat ehkä vähän jäykempiä, Kirsi viittoo ja hymähtää.

Pariin kertaan Kirsi on kylläkin saanut yllättyä iloisesti, kun joku kokkikartanolainen on viittonut hänelle esimerkiksi ”hyvää huomenta”.

Työssään Kirsi ja Robin tarvitsevat tulkkia noin yksi–kaksi kertaa kuukaudessa esimerkiksi palavereissa ja koulutuksissa. Tulkkipalvelu on kuuroille ilmainen, lakiin perustuva oikeus eikä maksa myöskään työnantajalle mitään.

Katso videohaastattelu: