Meillä kesätöissä: Lämmin vastaanotto ja kattava perehdytys karkottivat al­ku­jän­ni­tyk­sen nopeasti

Elintarvikeala oli Rose Juutille tuntematon, kun hän aloitti työt Kokkikartanon pakkaamossa Keravalla. Avuliaat kollegat ja perusteellinen perehdytys auttoivat sopeutumaan.

Kun koronakriisi tyhjensi media-assistentti Rose Juutin, 22, kalenterin lähes kokonaan, hänen oli alettava etsiä töitä laajalti myös oman alan ulkopuolelta.

Aikoinaan Kokkikartanolla työskennellyt tuttava kannusti Rosea kysymään, olisiko ruokatehtaalla paikkoja auki. Rose lähetti hakemuksen, pääsi haastatteluun ja sai kesäksi paikan Kokkikartanon pakkaamossa Keravalla.
Rose odotti pakkaamotyön olevan melko yksitoikkoista liukuhihnatyötä, mutta totuus oli toinen.

– Yllätyin positiivisesti siitä, että tässä pääseekin vähän haastamaan itseään, eikä työ ole niin tylsää kuin ajattelin. Minulla se ainakin pitää mielenkiintoa ja motivaatiota yllä, jos saa oppia uutta.

Aiempaan työhönsä verrattuna Rose on nyt nauttinut rutiineista ja työn säännöllisyydestä. Esimerkiksi elokuvatuotannossa työskennellessä aikataulut olivat hyvin vaihtelevat – toisinaan neljä viikkoa putkeen yökuvauksia ja toisinaan vain puolen tunnin mittaisia työpäiviä.

– Tässä työssä on ollut kivaa se, ettei tarvitse joka päivä stressata, mitä tapahtuu. Kun on oppinut tekniikan, tietää, mitä pitää tehdä.

Pakkaamossa työ on porrastettua vuorotyötä. Työvuoron pituus on kahdeksan tuntia. Aikaisimmat vuorot alkavat seitsemältä aamulla ja myöhäisimmät loppuvat yhdeltä yöllä. Vuorot vaihtuvat viikoittain. Viikonloput ovat vapaat.

Ruuat saapuvat keittiöstä pakkaamoon rasioihin annosteltuina. Pakkaamossa rasiat suljetaan ja pakataan laatikoihin. Laatikot pinotaan ja siirretään lähettämöön. Useimmilla työpisteillä työskennellään pareittain.

– Periaate on sama joka työpisteellä, mutta tuotteet ja pakkauskoneet ovat hieman erilaisia, Rose selittää.

Pakkaamisen ohessa työntekijät tekevät tuotteille omavalvontatarkastuksia kuten mittaavat tuotteen lämpötilan, kaasupakkauksen tiiviyden ja painon.

Vaikka Rose on lähtenyt yksin jopa Los Angelesiin ja Barcelonaan työn perässä, oli Kokkikartanolle tulo ja hyppy vieraalle alalle hieman jännittävää.
Jännitys karsiutui kuitenkin nopeasti, kun Rose tapasi esimiehensä ja työtoverinsa.

– Täällä on ihan huikea työporukka. Vastaanotto oli tosi lämmin. Ihmisistä näkee, että heitä aidosti kiinnostaa tietää, miten sinulla menee.

Eräs tapaus onkin jäänyt Rosen mieleen kuvaavana esimerkkinä välittävästä työyhteisöstä.

– Eräällä työntekijällä oli synttärit ja kun kello löi kaksitoista, keräännyimme porrastasanteelle laulamaan yllätyksenä onnittelulaulun. Mielestäni oli ihanaa, että vaikka kaikilla oli jo pitkä työpäivä takana, haluttiin antaa toiselle hyvä mieli.

Rosen mukaan työ pakkaamossa sopii kenelle tahansa, joka on motivoitunut tekemään työtä. Hyvän startin saa saapumalla paikalle ajoissa ja hyvällä asenteella.

– Kaikki muu tulee siinä ohessa. Itselläni ei ollut aiempaa kokemusta elintarvikealalta, mutta kyllä työ on tekijäänsä opettanut. Vaikka tulenkin toisesta ympäristöstä, olen sopeutunut hyvin ja tykkään olla täällä.