Kunnossapito- ja huoltopäällikkö Klaus Holma on yksi Kokkikartanon pitkäaikaisimmista työntekijöistä. Hän tuli taloon vuonna 2000, vain vuosi yrityksen perustamisen jälkeen.

Kokkikartanolla ei taida olla toista, joka tuntisi tehtaan yhtä läpikotaisin niin työtehtävien kuin kiinteistötekniikan osalta kuin Klaus Holma eli ”Klasu”.

Parikymppinen Klasu oli tehnyt lukion ja armeijan jälkeen sekalaisia ravintola-alan töitä, kun hän kuuli, että eräs pieni sipoolainen ruokatehdas etsii työntekijöitä. Haastattelun ja tehdaskierroksen päätteeksi sovittiin töiden aloittamisesta lokakuussa.

Tuotannon työt massansekoituksesta pakkaukseen, keräilyyn ja lähetykseen tulivat tutuksi. Jo kahden vuoden jälkeen Klasu tuurasi Kokkikartanon silloisia omistajia ja perustajia heidän lomaillessaan, ja pääsi muun muassa suunnittelemaan tuotantoa, hoitamaan puhelinmyyntiä ja tilaamaan raaka-aineita.

Tuotannonsuunnittelussa tärkeä työkalu oli excel-taulukko, johon muun muassa tuotantomääriä kirjattiin rasiatasolla.

– Koin sen vähän työlääksi, joten laitoin sinne laskentakaavoja, että rasioiden sijaan sai kirjata eräkoot. Näpyttelin myös muita kaavoja, kuten kulutukseen perustuvan raaka-ainelaskennan kaavan. Se taulukko on muuten edelleen käytössä, eikä ole ihan mahdottomasti muuttunut, mutta parantunut tietenkin, Klasu kertoo nyt, liki kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Klasu vitsailee olevansa niin ”laiska”, että sen vuoksi hän aina miettii, miten asiat voisi tehdä entistä helpommin – eli tehokkaammin. Tosi asiassa kyse on ennemminkin uteliaisuudesta. Kiinnostus uusia asioita kohtaan on aina ohjannut Klasua tehostamaan ja kehittämään asioita. Ja sitä hänen on annettu Kokkikartanolla tehdä. Vastuu on lisääntynyt pikkuhiljaa Klasun edettyä tuotantotyöntekijästä vuoroesimieheksi, työnjohtajaksi ja siitä tuotannonsuunnittelijaksi.

Mielenkiintoista pähkäiltävää riittää joka päivälle

Koneet ja kiinteistötekniikka tulivat mukaan toimenkuvaan, kun Kokkikartanon uusi tehdas rakennettiin nykyiselle paikalleen Keravalle vuonna 2005.

– Uteliaisuuttani lähdin aina jokaisen vian perässä juoksemaan ja tutkimaan, mistä se johtuu. Tämän kiinteistön liuosputkistot ja muut ovat tulleet hyvin tutuiksi, kun niitä on pitänyt käydä ihan fyysisesti seuraamassa, että mikä tämä on ja mihin tämä menee.

Varsinaista kunnossapito-osastoa ei tuolloin ollutkaan, vaan Klasu pyrki ensin korjaamaan viat itse, ja tilasi tarvittaessa apua ulkopuoliselta huoltofirmalta. Tuotantomäärien kasvaessa vuosi vuodelta alkoi myös koneissa vikoja ja häiriöitä ilmaantua tiheämmin.

Se tarkoitti tarvetta jatkuvalle ylläpidolle ja ennakkohuollolle. Aluksi niitä hoitamaan ostettiin ulkopuolisesta yrityksestä yksi henkilö – sitten toinen ja kolmas. Sen jälkeen päätettiin perustaa oma kunnossapitotiimi. Siihen kuuluu tällä hetkellä yhdeksän asentajaa ja työnjohtaja, joiden esimies Klasu on.

Kokkikartanon kasvun ja kehityksen tahdissa myös Klausin tehtävänkuva on muokkautunut. Uusia haasteita on riittänyt, mikä on pitänyt mielenkiinnon yllä. Työn ohella hän on myös suorittanut oppisopimuksella merkonomin sekä elintarviketekniikan ammattitutkinnot.

– Kovin montaa tylsää päivää ei mahdu 20 vuoteen. Joka päivälle on jotain kivaa ”pikku pähkinää”. On pysynyt mieli virkeänä.

Mieluista pähkäiltävää on tarjonnut muun muassa energiatehokkuussopimus, johon Kokkikartano on sitoutunut vuodesta 2008 alkaen. Yksi Klasun lukuisista tehtävistä on miettiä ja suunnitella toimenpiteitä, joilla kiinteistö säästäisi energiaa. Siinä yksi merkittävä askel on ollut hukkalämmön hyödyntäminen veden lämmitykseen.

– Se lämpö, mikä tästä kiinteistötekniikasta saadaan, siirretään lämmittämään käyttövettä. Meillä on tuolla teknisessä tilassa kuuden kuution säiliö, mikä pystytään lämmittämään miltei 60 asteeseen hukkalämmöllä.

Mielekkään työn lisäksi myös sopivan rento ilmapiiri on saanut Klasun viihtymään kaikki nämä vuodet.

– Itse kun olen tällainen suulas kaveri, saatan sanoa mielipiteeni, vaikkei asia minulle kuulukaan. Siitä ei pahastuta. Täällä voi olla sellainen kuin on. Ei tarvitse pistää mitään työmoodia päälle vaan voi olla ihan oma itsensä.

Klaus Holma
Ammatti: Kunnossapito- ja huoltopäällikkö
Koulutus: Merkonomin ammattitutkinto, elintarviketekniikan erikoisammattitutkinto
Syntynyt: Vuonna 1979
Asuu: Espoossa
Perhe: Vaimo ja lapset, kaksi koiraa ja muutama kissa
Harrastukset: ”Koti ja perhe”, satunnainen urheilu